Kennelliiton Koiramme-lehti 12/2014 s. 90:

Kooikkerien patellaluksaatio vähentynyt

Kooikerhondjen patellaluksaation eli polvilumpion sijoiltaan menon seulontatutkimukset aloitettiin Hollannissa jo 20 vuotta sitten. Sijoiltaan menon esiintyvyys on tämän jälkeen laskenut populaatiossa 28 prosentista 19 prosentiin.

Hollantilainen tutkimusaineisto koostui 842 koirasta, jotka oli tutkittu vuosina 1994-2011. Aineiston koirista polvilumpio meni sijoiltaan 24 prosentilla. Tois- ja molemminpuolista sijoiltaan menoa esiintyi yhtä paljon Sijoiltaan meno tapahtui yleisemmin sisäänpäin (61 %) kuin ulospäin (32 %) tai kumpaankin suuntaan (7 %). Uroksilla ja nartuilla esiintyi sijoiltaan menoa yhtä paljon.

Patellaluksaation periytymisaste tutkitussa populaatiossa oli 0,27. Tutkijat tekivät myös genominlaajuisen kartoituksen etsiäkseen patellaluksaatioon yhteydessä olevia geenialueita. Tulosten perusteella näytti, että kromosomi 3:n eräs alue olisi mahdollisesti yhteydessä patellaluksaatioon, mutta tätä johtopäätöstä ei kuitenkaan voitu aineiston perusteella vahvistaa.

Lähde: Wangdee, Leegwater, Heuwen, ym. 2014. Prevalence and genetics of patellar luxation in Kooiker dogs. Vet. J. 201: 333-337.

Suomessa patellaluksaation seulontatutkimukset ovat käytössä laajasti. Vuosina 1991-2014 syntyneistä 1110 kooikerhondjesta on tutkittu peräti 414 koiraa, mikä vastaa 40 % populaatiosta.

Suomen populaatiossa patellaluksaation esiintyvyys on Hollantiin nähden pieni, vain 8 %. Tästä viisi prosenttiyksikköä on lievää patellaluksaatiota (PL1) ja yhteensä kolme prosenttiyksikköä vaikeamman asteista (PL2 tai PL3) patellaluksaatiota. Rodun jalostuksen tavoitteena on pitää patellaluksaation esiintyvyys jatkossakin alhaisena. Tämän vuoksi jalostukseen käytettävien koirien polvet tulee tutkia koiran ollessa vähintään 12 kk ikäinen. Jalostukseen hyväksytään tulokset PL0 sekä lievä patellaluksaatio PL1, mikäli yhdistelmän toisen koiran tulos on PL0.