Ajatuksia PEVISAsta

PEVISA tarkoittaa rotukohtaisten perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaa. Se sisältää pentujen rekisteröintiin liittyviä ehtoja mm. terveystutkimuksista. Mikäli laskin oikein tästä taulukosta, on peräti 121 rodulla käytössään PEVISA.

PEVISA-ohjelma hyväksytään Kennelliitossa rotujärjestön aloitteesta. Suomen Kooikerhondjeyhdistys on rotua harrastava yhdistys ja Suomen Spanieliliitto on sen rotujärjestö. PEVISAn hyväksyminen ja sen muuttaminen edellyttää siis asian käsittelyä kolmessa eri portaassa.

Kooikerhondje-rodulla on Suomessa nykyisin käytössä vapaaehtoisuuteen perustuva perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustusohjelma. Olemme yhdessä määritelleet ja päättäneet rodun jalostusohjeista. Ne pohjautuvat hyvin pitkälti rodun alkuperämaassa käytössä oleviin jalostusohjeisiin. Suomessa jalostuskoirilta tutkitaan silmät, polvet ja lonkat sekä tarkistetaan vwd-status useimmiten vanhempien testitulosten perusteella. Lisäksi yhdistelmässä vähintään toisen koiran tulee olla enm-vapaa. Populaation tilaa seurataan tarkasti ja mahdollisiin riskeihin pyritään varautumaan ennakolta. 

Suomessa olemme onnistuneet erityisesti siinä, että meillä pidetään hienosti yllä populaation monimuotoisuutta. Jälkeläismäärät ovat tasapainoisia sekä nartuilla että uroksilla, eikä matadorikäyttöä esiinny. Olen myös kiitollinen kasvattajien avoimuudesta noiden rankempien, ei terveystutkimustuloksilla vastustettavien sairauksien, kuten polymyosiitin, epilepsian, autoimmuunisairauksien ja munuaissairauksien osalta. Kirjoitin edelliseen jalostuksen tavoiteohjelmaan, että pienempiin virheisiin puuttumalla voisimme saada jonkun suuremman ongelman yleistymään. Olen edelleen tätä mieltä.

Hyväksyessään nykyistä jalostuksen tavoiteohjelmaa Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta antoi kolme tärkeää palautetta. Ensinnäkin rodun luonteen parantaminen tulee nostaa tärkeimmäksi jalostustavoitteeksi. Arkoja ja/tai aggressiivisia yksilöitä ei saa käyttää jalostukseen. Mielestäni olemme onnistuneet tässä hienosti ja on tärkeää, että jatkamme samaan malliin. Rodun harrastajien voisikin jo olla aika päivittää käsityksiään ja huomata, että oman koiran hienon luonteen lisäksi rodun muutkin yksilöt ovat hyväluonteisia! Toisekseen meitä kehotettiin harkitsemaan roturisteytystä, mihin vastasimme, että seuraamme, miten kromfohrländerit edistyvät omassa projektissaan. Kolmanneksi meitä pyydettiin miettimään, pitäisikö lonkka-, silmä- ja polvitutkimukset viedä PEVISAan.

Lonkkien osalta tilanne on se, että kooikerhondjien lonkkia kuvataan järjestelmällisesti vain ja ainoastaan Suomessa. Lonkkakuvaus ei ole jalostuskäytön edellytyksenä esim. Hollannissa, Ruotsissa, Saksassa tai Sveitsissä. Osaltaan kyse on asenteista: koska kooikerhondje on pieni ja kevytrakenteinen, lonkkavikaa ei mielletä riskiksi. Lonkkakuvauksia ei maailmalla myöskään kalleutensa vuoksi haluta pakolliseksi tutkimukseksi.

KoiraNetin mukaan Suomessa on lonkkatutkittu 428 kooikerhondjea (39 % kaikista koirista). A- tai B-lonkkaisia koiria on yli 80 %. Vastaavasti D- tai E-lonkkaisia koiria on 2 %. Jalostukseen on käytetty tähän mennessä kolmea D-lonkkaista koiraa. Koska C-lonkkaisten koirien osuus on suuri ja rodun populaatio pieni, voisimme käytännössä PEVISAssa asettaa tutkimuspakon ja mahdollisesti laittaa lisäksi raja-arvoksi C:n. Jos PEVISA olisi otettu käyttöön vuosia sitten, olisimme siis karsineet jalostuksesta kolme koiraa.

Silmäsairauksien osalta Hollanti vastustaa kaikkea kategorisesti. Siis jos koiralla on todettu mikä tahansa perinnölliseksi katsottu silmämuutos, sitä ei saa käyttää jalostukseen. Ruotsissa ja Tanskassa vastustetaan ainoastaan perinnöllistä kaihia (katarakta). Suomessa vastustamme perinnöllisen kaihin lisäksi myös distichiasista eli ripsimuutoksia. KoiraNetin mukaan kaikkien sairauksien osalta terveeksi tutkittuja koiria on yli 400. Kataraktaa on esiintynyt viidellä koiralla ja ripsimuutoksia 10 koiralla. Muita mahdollisia silmäsairauslöydöksiä on ollut ainoastaan yksittäisinä. PEVISAan voisimme ilmeisesti viedä pakollisen tutkimuksen, mutta sairauksista ainoastaan kataraktan vastustamisen, sillä millään muulla rodulla kuin kooikerhondjeilla ripsimuutokset eivät sulje koiraa kokonaan pois jalostuksesta. Korjatkaa toki, jos olen väärässä. Kataraktakoiria ei ole käytetty jalostukseen tähän mennessä lainkaan, joten vaikutus siltä osin olisi pyöreä nolla.

Polvitutkimustulosten vaatimisessa on maailmalla varsin yhtenäinen käytäntö. Tutkimusta edellytetään ja käsittääkseni kaikissa maissa jalostukseen hyväksytään myös lievän patellaluksaation omaavia PL1-koiria. KoiraNetin mukaan Suomessa on tutkittu 435 koiraa eli 40 % populaatiosta. Näistä PL2 tai PL3- koiria on ollut 3 % ja patellaluksaation osalta täysin terveitä PL0-koiria on ollut tutkimuksissa 93 %. PEVISAan voisimme viedä pakollisen tutkimuksen sekä mahdollisesti raja-arvon PL1. Toisaalta tähän mennessä ainoatakaan PL2- tai PL3- koiraa ei ole käytetty jalostukseen eli vaikutus populaatioon olisi tähän asti ollut pyöreä nolla.

Lyhyesti vielä ENM- ja VWD-tutkimuksista. ENM-dna-testi on toistaiseksi markkeritesti, joka ei välttämättä ole lopullinen. Markkeritestin avulla voidaan sanoa, että koira on todennäköisesti kantaja tai todennäköisesti vapaa, mutta status ei siis ole aukoton. Testissä on hyvää se, että se on olemassa ja sillä todennäköisesti voidaan estää sairaiden pentujen syntyminen, sillä ENM-vapaalle koiralle ei voi nykyisen periytymismallikäsityksen mukaan syntyä sairaita pentuja. Veisinkö kuitenkaan markkeritestiä PEVISAan? En veisi ainakaan tässä vaiheessa, kun testitulosten mukaan vain hyvin pieni osa suomalaisista koirista on todettu kantajiksi. VWD on käytännössä rodusta kitketty, kiitos tehokkaan geenitestaamiseen perustuvan jalostuksen. Koska Suomessa asuvat koirat ovat kaikki VWD-vapaita, sairautta ei varmaan ole tarpeen vastustaa massiivisesti.

Yhdistyksemme tarkoituksena on edistää terveiden kooikerhondjien kasvatusta. Siksi on todella iso harmi, että rodun suurin kasvattaja Suomessa ei pääsääntöisesti lainkaan noudata vapaaehtoisuuteen perustuvaa perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustusohjelmaa. Onneksi kyse on yksittäisestä kasvattajasta siinä missä – uskaltaisin sanoa - kaikki muut kasvattajat ovat hyvin sitoutuneita noudattamaan ohjelmaa, vaikka se perustuukin suosituksiin. PEVISAn osalta tiedän, että osa yhdistyksen jäsenistä kannattaa kooikerhondjen liittämistä siihen ja osa vastustaa sitä. Osa puolestaan äänestäisi mieluiten tyhjää. Itse olen puntaroinut asiaa monelta kannalta ja jos PEVISAan lukuisten muiden rotujen tavoin lähdemme, pitäisin hyvänä, että ulkomaisille uroksille haettaisiin pysyvä poikkeuslupa PEVISA-määräyksistä. Mutta jatketaan keskustelua ainakin jalostusneuvottelussa Riihimäen ABCllä 30.11. klo 14. 

Merja Suomalainen
kooikerhondjien jalostustoimikunnan puheenjohtaja 26.9.2014