Polymyosiitti (PM)

YLEISTÄ: Kooikerhondella (poly)myosiittia eli (moni)lihastulehdusta on todettu eri maissa kaikkiaan yli 180 tapausta (tilanne 2025 vuoden alussa). Polymyosiitti on autoimmuuniperäinen sairaus. Koiran riskiä sairastua siihen voidaan testata geenitestillä. Tyypillisiä oireita ovat liikkumishaluttomuus tai -vaikeudet, heikkous, lihaskato, koordinaation ongelmat, joissain tapauksissa runsas kuolaaminen ja nielemisongelmat tai ääntöhäiriö esim. äänen käheys. Nykyisillä lääkityksillä koiran elämänlaatua voidaan parantaa ja lisätä hiukan elinikää, mutta sairautta niillä ei pystytä parantamaan. Joskus koira voi toipua lääkityksellä lähes oireettomaksi. Neurologisessa tutkimuksessa saatetaan havaita poikkeava liikkumiskyky ja/tai viitteitä lihasongelmiin. Myosiittia epäiltäessä kannattaa koiran verikokeesta tutkia erityisesti CK- ja ASAT-arvot ja ottaa yhteyttä jalostustoimikuntaan. 

Sairautta esiintyy sekä uroksilla että nartuilla. Sairauden kantajia on noin kolmannes populaatiosta. Useampia koiria on kuollut väärään diagnoosiin, koska eläinlääkärit eivät joko tunne sairautta tai he luulevat kooikerhondjien polymyosiitin olevan sama sairaus kuin muilla spanieliroduilla esiintyvä mastikatorinen eli eosinofiilinen myosiitti, jota se ei ole. 

PERIYTYMINEN: Ongelma liittyy perimään, useamman alueen mutaatioihin, joita voidaan tutkia geenitestauksella. Jos yksilöllä on mutaatioita molemmilla puolilla perimää, se on korkean riskin koira ja laskennallinen riski sairastua 10 - 20 %. Jos mutaatioita löytyy vain toiselta puolelta se on matalan riskin koira ja laskennallinen riski sairastua on 0,5 - 2%.  Suurin osa sekä korkean että matalan riskin koirista elää terveen elämän ilman mitään oireita ja onkin tarkoituksenmukaista että kyseiset koirat pysyvät myös jalostuksessa mukana, kuitenkin niin että vain terveet yksilöt lisääntyvät ja jälkeläiset tutkitaan aktiivisesti myosiitin osalta. Sekä korkean että matalan riskin koirilla on alttius sairastua, mutta sairastuminen vaatii jonkin altisteen, eikä vielä ole selvää, mikä aiheuttaa sairastumisen. On ymmärretty että ainakin hormonimuutokset ja hyvin pitkäkestoinen stressitila voivat olla laukaiseva tekijä sairaudessa. 

DIAGNOSOINTI JA HOITO: Nykyisin koiran alttiuden sairastua myosiittiin voi tarkastaa geenitestillä, joka suositellaan tehtäväksi kaikille jalostuskoirille. Testi on kuitenkin hyödyllinen myös kotikoiralle ja voi nopeuttaa diagnosoinita sairauden puhkeamisen yhteydessä. Sairautta epäiltäessä tutkitaan koiran CK-arvo verinäytteestä ja voidaan suorittaa magneettikuvaus. Lopullinen varmuus sairaudesta saadaan lihasbiopsialla, joka tutkitaan Utrechtin yliopistossa. Samalla sieltä annetaan koiran hoitoon yksilöllistä neuvontaa sairauden asiantuntijoiden toimesta.  

ESIINTYMINEN: Kaiken kaikkiaan Suomessa kooikerhondjeilla diagnosoidaan vuosittain 0-1 myosiittitapausta. 

JALOSTUSOHJE: Koiran, jolla ei ole lainkaan myosiittimutaatioita voi yhdistää tutkimattomaan koiraan, mutta jälkeläiset tulee tutkia myosiitin osalta. Matalan riskin koira, joka on kantaja, tulee yhdistää vain tutkitusti terveeseen koiraan, jolla ei ole mutaatioita. Korkean riskin koira tulee yhdistää vain tutkitusti terveeseen koiraan, mutta erityisesti narttukoiran kohdalla tulee muistaa että yksi sairauden laukaiseva tekijä voi olla hormonaaliset muutokset, joita tiineys nartulle tuottaa. Utrechtin yliopiston suositus on, ettei korkean riskin koiria käytetä ollenkaan jalostukseen.

LISÄTIETOA:

• Alf V. & al. 2024. Animals. Pathologic Changes in and Immunophenotyping of Polymyositis in the Dutch Kooiker Dog <https://www.mdpi.com/2934362>