Roturisteytysohjelma

Kaventunut geenivaihtelu kasvattaa riskiä perinnöllisille sairauksille

Ensimmäinen tunnustettu kooikerhondjepentue syntyi Alankomaissa vuonna 1942 ja rotukirjat suljettiin hyvin varhaisessa vaiheessa. Koko maailmanlaajuinen populaatio pohjautuu kolmeentoista kantakoiraan. Jalostuvalintojen myötä tilanne on muuttunut niin, että nykyisin maailmanlaajuisen kannan taustalla on jäljellä arviolta enää viiden kantakoiran geenit. Kooikerhondjen geenipooli on siis hyvin ahdas. Käytännössä ahdas geenipooli tarkoittaa sitä, että kaikki maailman kooikerhondjet ovat geenien näkökulmasta läheistä sukua toisilleen. Rodun keskimääräinen sukusiitosaste on noin 33 %. Eri sukulinjoista peräisin olevien vanhempien jälkeläisten välinen sukusiitosaste olisi 25 % eli kooikerhondjeja risteytettäessä ylitetään jo tämä lukema reippaasti vaikka sukupuun mukaan koirat eivät olisi läheistä sukuä toisilleen.

Supistunut geenipooli alkaa näkyä rodussa lisääntyvinä terveysongelmina. Kaksi vakavinta terveysongelmaa ovat (poly)myosiitti ja munuaisviat. Näitä perinnöllisä sairauksia on vaikea enää ehkäistä rodun sisäisillä jalostusvalinnoilla, koska geenipooli on päässyt hyvin suppeaksi ja näille sairauksille altistavia geenejä löytyy populaatiosta laajasti. Ja vaikka nämä riskigeenit saataisiin jatkossa geenitestein tunnistettua, ei niiden karsiminen jalostuksesta tuo helpotusta kapeaksi muodostuneeseen geenipooliin. Rotukoirien geenipoolin laajentaminen onnistuu vain tuomalla jalostukseen mukaan uusia yksilöitä, joilla on rodussa jo olemassa olevasta geenivalikoimasta poikkeava perimä. Käytännön vaihtoehtoina ovat rotuunotot ja roturisteytykset. Tämänhetkisten sääntöjen mukaan rotuunottoja ei voida tehdä, koska rodun kotimaa ei niitä salli.

Roturisteytyksillä terveyttä parantamaan

Suomessa kooikerhondjen terveys on aina ollut tärkeä arvo rodun kasvattajille ja suomalaiset kooikerit ovatkin laajasti terveystutkittuja ja tuloksia myös hyödynnetään jalostuksessa. Kooikerhondje harrastajat ja kasvattajat ymmärsivät kuitenkin, ettei tällä voida pelastaa rotua sen suppean perimän takia. Siksi yhdistyksessä päätettiin vuonna 2019 lähteä edistämään roturisteytysten tekemistä.

Roturisteytysohjelman tavoitteena on lisätä kooikerhondjen geneettistä monimuotoisuutta ja näin myös parantaa terveyttä. Risteytyksissä huomioidan myös luonne, jotta ei lisättäisi rodussa jo olemassa olevia haasteita. Kooikerhondjen ulkomuotoa ei pyritä muuttamaan, koska kooikerhondje on nykyisellään rakenteeltaan liioittelematon ja tällaisena sen halutaan pysyvän jatkossakin.

Tarkemman kuvauksen roturisteytysohjemasta löydät oheisesta Suomen Kennelliiton hyväksymästä roturisteytysohjemasta.

Kooikerhondjen roturisteytysohjelma 2021

Roturisteytysohjelmaa päivitetään parhaillaan ensimmäisten kokemusten pohjalta.

Toteutuneet roturisteytyspentueet ja etenemissuunnitelma

Ensimmäinen risteytyspentue syntyi 2021. Tavoitteena on toteuttaa jatkossa 1-3 risteytyspentuetta vuosittain. Ensimmäiset F1-pennut voidaan astuttaa niiden täyttäessä 3 vuotta. Sitä ennen niiden pitää läpäistä useita tutkimuksia ja saada Suomen Kennelliiton hyväksyntä jalostuksessa käytettäväksi. Roturisteytyskoirien osuus saa olla korkeintaan 30 % rodun kannasta Suomessa.

Pentueet:
- F1 2023: 2 urosta ja 2 narttua, joista 1 narttu kuolleena
Svante-linjan tarkempi esittely