Jalostusuutiset

Kooikerhondjien jalostusneuvottelu

Aika: 31.10.2015 klo 13.00-14.30

Paikka: Riihimäen ABC, Kinturintie 2, Riihimäki

Läsnä: Kristiina Oksa, Sanna Pyykkönen, Marianne Mamia, Pentti Mamia ja Merja Suomalainen. Lisäksi Henna Palmunen osallistui neuvotteluun Skypen välityksellä.

Sovittiin, että Merja Suomalainen laatii neuvottelusta muistion.

Keskusteltiin jalostuksen tavoiteohjelman päivittämisprosessista ja todettiin, että koska suuria päivitystarpeita ei ole, ehdotetaan Spanieliliitolle ja Suomen Kooikerhondje ry:lle, että päivitys tehtäisiin mahdollisimman kevyesti. Uutta tavoiteohjelmaa ei tällöin tarvitsisi erikseen hyväksyä yhdistyksien varsinaisissa kokouksissa.

Uusi tavoiteohjelma tulee päivittää Kennelliiton uuden mallirungon mukaiseksi, jolloin lukua 4.2.6 varten tulee kartoittaa koirien käyttäytymistä koiranomistajilta. Henna Palmunen selvittää, voiko Hannes Lohen keräämiä koiran käyttäytymiskyselyn tietoja saada tähän tarkoitukseen. Jos ei, voidaan Sanna Pyykkösen mukaan kysely toteuttaa nettikyselynä.

Jalostuskyselyjä on tänä vuonna tullut yli 30 ja kooikerhondjien määrän kasvaessa kyselyjen määrä voi jatkaa kasvuaan. Pohdittiin, pitäisikö urosten määrä per kysely rajoittaa ja päädyttiin lopulta siihen, että 2-3 uroksen kyselyä voidaan suositella. Lisäksi kyselyt voitaisiin käsitellä esimerkiksi kerran kuussa kootusti. Näin vastausprosessia voitaisiin tehostaa, eikä jalostustoimikunnan tarvitsisi jatkossakaan käsitellä kyselyitä joka viikko.

Henna Palmunen kertoi, että USAssa ollaan jatkamassa DLA-kartoitusta siitä mihin Suomessa jäätiin. Todettiin, että kartoituksen etenemistä on hyvä seurata ja samalla seurata myös Suomessa tehtävää laajempaa MyDogDNAta. Todettiin kuitenkin myös, että tässä vaiheessa MyDogDNA ei vielä ole kovin mielenkiintoinen.

ENM-geenitestien tulokset ovat tähän mennessä olleet seuraavanlaiset: tutkittu 122 koiraa, joista 71 narttua ja 51 urosta. Tuloksista 119 on ollut ENM-vapaita ja kolme ENM-kantajia. Ilmeisesti kuitenkin yhdellä kantajista on virheellinen tulos, koska koiran molemmat vanhemmat ovat ENM-vapaita. Asiaa selvitetään parhaillaan. Näyttää kuitenkin siltä, että ENM ei Suomessa ole suuri uhka rodulle. Todettiin, että nykyinen jalostusohje on hyvä ja ottaa huomioon sen, että tuloksen saaminen voi kestää useita kuukausia.

Von Willebrandin tautia ei enää esiinny rodussa käytännössä lainkaan ja koirat voidaan osoittaa vwd-vapaiksi aiempien sukupolvien geenitestien perusteella. Pohdittiin, voisiko vwd:n ottaa kokonaan pois vastustettavista sairauksista. Todettiin kuitenkin, että koska Hollannissa geenitestataan edelleen jokainen jalostuskoira, on Suomessa hyvä kuitenkin näkyä maininta sairaudesta.

Pohdittiin, voisiko ensimmäisen pentueen tehdä löysemmillä jalostuskriteereillä tai kiristää vaatimuksia esimerkiksi kolmannesta pentueesta eteenpäin. Todettiin kuitenkin, että suurin osa jalostuksen käytetyistä kooikerhondjeista saa vain yksi tai kaksi pentuetta, ja siksi on tärkeää, että samat kriteerit koskevat kaikkia koiria.

Todettiin, että pentumäärärajoitus on jalostusohjeissa hyvä ja tarpeellinen.

Todettiin, että vaikka kooikerhondje on lintukoira, sillä ei ole olemassa käyttökoetta, eikä siis käyttökoetta myöskään vaadita muotovalion arvoon. Suomenkielisessä rotumääritelmässä koira on seura- ja metsästyskoira, jota käytetään lintujen houkutteluun, ei siis spanielityöskentelyyn.

Keskusteltiin jalostuspopulaation kapeudesta ja tultiin siihen tulokseen, että kasvattajia olisi hyvä kannustaa esimerkiksi vaihtamaan pentuja ulkomaisten kasvattajien kanssa, jotta Suomeen saataisiin uutta verta.

Keskusteltiin jalostusohjeesta ja todettiin, että ensisynnyttäjän ikäraja on epäselvä. Käytäntö on ollut, että 5 vuotta täyttänyttä narttua voisi vielä käyttää jalostukseen, vaikka tämä olisi ensisynnyttäjä. Jalostusohje tulisi täsmentää muotoon ’ei tulisi olla täyttänyt 6 v’.

Malttisääntöä, jonka mukaan urokselle suositellaan enintään kaksi pentuetta, kunnes ensimmäiset pennut ovat 18 kk ikäisiä, on pidetty hyvänä. Täsmennetään, että kyseessä ovat Suomessa rekisteröitävät pentueet.

Lonkka-, patellaluksaatio- ja silmälausunto on jatkossakin tarpeen olla virallinen lausunto, jotta se kirjataan KoiraNetiin. Lisätään selvennykseksi, että kyseessä ovat viralliset tutkimukset.

Keskusteltiin ylimääräisistä ripsistä (distichiasis) ja siitä haittaavatko ne koiran arkielämää tai vaativatko edes hoitoa. Ottaen huomioon populaation kapeuden ja pienuuden, on mahdollista, että jalostuksessa olisi syytä sallia distichiasis-koirien käyttö yhdistettynä tervesilmäiseen koiraan. Näin on kaikilla muilla roduilla. Toisaalta distichiasis on osoittautunut voimakkaasti perinnölliseksi, eikä sen haluttaisi yleistyvän. 

Neuvottelu päättyi klo 14.30. 

Kennelliitto on julkaissut nettisivuillaan kyselyn koirien terveydestä. Jalostustieteellisen toimikunnan suunnittelemassa kyselyssä kerätään tietoja yksittäisten koirien terveydentilasta ja sairauksista. Vastausten avulla koostetaan tärkeää tietoa koko rodun tilanteesta, ja tiedot välitetään myöhemmin rotujärjestöille.

Kyselyssä selvitetään esimerkiksi koiran mahdollisia synnynnäisiä vikoja, iho-ongelmia sekä ruuansulatuskanavan ja tuki- tai liikuntaelinten sairauksia. Myös koiran silmien, suun, sydämen ja muiden sisäelinten sairaudet selvitetään kyselyssä. Kyselyyn voi syöttää yhden koiran tiedot kerrallaan. Kaikkien elossa olevien ja jo kuolleidenkin koirien tiedot ovat arvokkaita rodun terveystilanteen selvittämiseksi ja seuraamiseksi. Kysely on Kennelliiton nettisivuilla pysyvästi eikä sillä ole päättymisaikaa. Näin rotujen terveyttä voidaan seurata jatkuvasti. Osallistu kyselyyn tästä

Kennelliiton Koiramme-lehti 12/2014 s. 90:

Kooikkerien patellaluksaatio vähentynyt

Kooikerhondjen patellaluksaation eli polvilumpion sijoiltaan menon seulontatutkimukset aloitettiin Hollannissa jo 20 vuotta sitten. Sijoiltaan menon esiintyvyys on tämän jälkeen laskenut populaatiossa 28 prosentista 19 prosentiin.

Hollantilainen tutkimusaineisto koostui 842 koirasta, jotka oli tutkittu vuosina 1994-2011. Aineiston koirista polvilumpio meni sijoiltaan 24 prosentilla. Tois- ja molemminpuolista sijoiltaan menoa esiintyi yhtä paljon Sijoiltaan meno tapahtui yleisemmin sisäänpäin (61 %) kuin ulospäin (32 %) tai kumpaankin suuntaan (7 %). Uroksilla ja nartuilla esiintyi sijoiltaan menoa yhtä paljon.

Patellaluksaation periytymisaste tutkitussa populaatiossa oli 0,27. Tutkijat tekivät myös genominlaajuisen kartoituksen etsiäkseen patellaluksaatioon yhteydessä olevia geenialueita. Tulosten perusteella näytti, että kromosomi 3:n eräs alue olisi mahdollisesti yhteydessä patellaluksaatioon, mutta tätä johtopäätöstä ei kuitenkaan voitu aineiston perusteella vahvistaa.

Lähde: Wangdee, Leegwater, Heuwen, ym. 2014. Prevalence and genetics of patellar luxation in Kooiker dogs. Vet. J. 201: 333-337.


Suomessa patellaluksaation seulontatutkimukset ovat käytössä laajasti. Vuosina 1991-2014 syntyneistä 1110 kooikerhondjesta on tutkittu peräti 414 koiraa, mikä vastaa 40 % populaatiosta.

Suomen populaatiossa patellaluksaation esiintyvyys on Hollantiin nähden pieni, vain 8 %. Tästä viisi prosenttiyksikköä on lievää patellaluksaatiota (PL1) ja yhteensä kolme prosenttiyksikköä vaikeamman asteista (PL2 tai PL3) patellaluksaatiota. Rodun jalostuksen tavoitteena on pitää patellaluksaation esiintyvyys jatkossakin alhaisena. Tämän vuoksi jalostukseen käytettävien koirien polvet tulee tutkia koiran ollessa vähintään 12 kk ikäinen. Jalostukseen hyväksytään tulokset PL0 sekä lievä patellaluksaatio PL1, mikäli yhdistelmän toisen koiran tulos on PL0.  

Jalostustarkastus koostuu yksityiskohtaisesta ulkomuodon arvioinnista sekä muutamia erilaisia tilanteita sisältävästä käyttäytymisen kuvailusta. Ulkomuoto- ja käyttäytymisosiot voidaan suorittaa samalla kertaa, erikseen tai vain toisen osa-alueen osalta. Tieto suoritetusta tarkastuksesta tallennetaan Kennelliiton jalostustietojärjestelmään.

Kennelliiton hallitus hyväksyi kokouksessaan jalostustarkastusohjeen, jossa määritellään osallistumisoikeus, tarkastuksen suorittajat, tarkastuksen lopputulos ja muita yleisiä sääntöjä. Lisäksi kokouksessa hyväksyttiin käyttäytymisosion suoritusohjeet, jotka sisältävät yksityiskohtaisen kuvailun tarkastuksen suorittamisesta. Ohjeet tulevat voimaan 1.6.2015 ja ne tullaan julkaisemaan Kennelliiton sivuilla myöhemmin.

Lue lisätietoa uutisesta

Ajatuksia PEVISAsta

PEVISA tarkoittaa rotukohtaisten perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaa. Se sisältää pentujen rekisteröintiin liittyviä ehtoja mm. terveystutkimuksista. Mikäli laskin oikein tästä taulukosta, on peräti 121 rodulla käytössään PEVISA.

PEVISA-ohjelma hyväksytään Kennelliitossa rotujärjestön aloitteesta. Suomen Kooikerhondjeyhdistys on rotua harrastava yhdistys ja Suomen Spanieliliitto on sen rotujärjestö. PEVISAn hyväksyminen ja sen muuttaminen edellyttää siis asian käsittelyä kolmessa eri portaassa.

Kooikerhondje-rodulla on Suomessa nykyisin käytössä vapaaehtoisuuteen perustuva perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustusohjelma. Olemme yhdessä määritelleet ja päättäneet rodun jalostusohjeista. Ne pohjautuvat hyvin pitkälti rodun alkuperämaassa käytössä oleviin jalostusohjeisiin. Suomessa jalostuskoirilta tutkitaan silmät, polvet ja lonkat sekä tarkistetaan vwd-status useimmiten vanhempien testitulosten perusteella. Lisäksi yhdistelmässä vähintään toisen koiran tulee olla enm-vapaa. Populaation tilaa seurataan tarkasti ja mahdollisiin riskeihin pyritään varautumaan ennakolta. 

Suomessa olemme onnistuneet erityisesti siinä, että meillä pidetään hienosti yllä populaation monimuotoisuutta. Jälkeläismäärät ovat tasapainoisia sekä nartuilla että uroksilla, eikä matadorikäyttöä esiinny. Olen myös kiitollinen kasvattajien avoimuudesta noiden rankempien, ei terveystutkimustuloksilla vastustettavien sairauksien, kuten polymyosiitin, epilepsian, autoimmuunisairauksien ja munuaissairauksien osalta. Kirjoitin edelliseen jalostuksen tavoiteohjelmaan, että pienempiin virheisiin puuttumalla voisimme saada jonkun suuremman ongelman yleistymään. Olen edelleen tätä mieltä.

Hyväksyessään nykyistä jalostuksen tavoiteohjelmaa Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta antoi kolme tärkeää palautetta. Ensinnäkin rodun luonteen parantaminen tulee nostaa tärkeimmäksi jalostustavoitteeksi. Arkoja ja/tai aggressiivisia yksilöitä ei saa käyttää jalostukseen. Mielestäni olemme onnistuneet tässä hienosti ja on tärkeää, että jatkamme samaan malliin. Rodun harrastajien voisikin jo olla aika päivittää käsityksiään ja huomata, että oman koiran hienon luonteen lisäksi rodun muutkin yksilöt ovat hyväluonteisia! Toisekseen meitä kehotettiin harkitsemaan roturisteytystä, mihin vastasimme, että seuraamme, miten kromfohrländerit edistyvät omassa projektissaan. Kolmanneksi meitä pyydettiin miettimään, pitäisikö lonkka-, silmä- ja polvitutkimukset viedä PEVISAan.

Lonkkien osalta tilanne on se, että kooikerhondjien lonkkia kuvataan järjestelmällisesti vain ja ainoastaan Suomessa. Lonkkakuvaus ei ole jalostuskäytön edellytyksenä esim. Hollannissa, Ruotsissa, Saksassa tai Sveitsissä. Osaltaan kyse on asenteista: koska kooikerhondje on pieni ja kevytrakenteinen, lonkkavikaa ei mielletä riskiksi. Lonkkakuvauksia ei maailmalla myöskään kalleutensa vuoksi haluta pakolliseksi tutkimukseksi.

KoiraNetin mukaan Suomessa on lonkkatutkittu 428 kooikerhondjea (39 % kaikista koirista). A- tai B-lonkkaisia koiria on yli 80 %. Vastaavasti D- tai E-lonkkaisia koiria on 2 %. Jalostukseen on käytetty tähän mennessä kolmea D-lonkkaista koiraa. Koska C-lonkkaisten koirien osuus on suuri ja rodun populaatio pieni, voisimme käytännössä PEVISAssa asettaa tutkimuspakon ja mahdollisesti laittaa lisäksi raja-arvoksi C:n. Jos PEVISA olisi otettu käyttöön vuosia sitten, olisimme siis karsineet jalostuksesta kolme koiraa.

Silmäsairauksien osalta Hollanti vastustaa kaikkea kategorisesti. Siis jos koiralla on todettu mikä tahansa perinnölliseksi katsottu silmämuutos, sitä ei saa käyttää jalostukseen. Ruotsissa ja Tanskassa vastustetaan ainoastaan perinnöllistä kaihia (katarakta). Suomessa vastustamme perinnöllisen kaihin lisäksi myös distichiasista eli ripsimuutoksia. KoiraNetin mukaan kaikkien sairauksien osalta terveeksi tutkittuja koiria on yli 400. Kataraktaa on esiintynyt viidellä koiralla ja ripsimuutoksia 10 koiralla. Muita mahdollisia silmäsairauslöydöksiä on ollut ainoastaan yksittäisinä. PEVISAan voisimme ilmeisesti viedä pakollisen tutkimuksen, mutta sairauksista ainoastaan kataraktan vastustamisen, sillä millään muulla rodulla kuin kooikerhondjeilla ripsimuutokset eivät sulje koiraa kokonaan pois jalostuksesta. Korjatkaa toki, jos olen väärässä. Kataraktakoiria ei ole käytetty jalostukseen tähän mennessä lainkaan, joten vaikutus siltä osin olisi pyöreä nolla.

Polvitutkimustulosten vaatimisessa on maailmalla varsin yhtenäinen käytäntö. Tutkimusta edellytetään ja käsittääkseni kaikissa maissa jalostukseen hyväksytään myös lievän patellaluksaation omaavia PL1-koiria. KoiraNetin mukaan Suomessa on tutkittu 435 koiraa eli 40 % populaatiosta. Näistä PL2 tai PL3- koiria on ollut 3 % ja patellaluksaation osalta täysin terveitä PL0-koiria on ollut tutkimuksissa 93 %. PEVISAan voisimme viedä pakollisen tutkimuksen sekä mahdollisesti raja-arvon PL1. Toisaalta tähän mennessä ainoatakaan PL2- tai PL3- koiraa ei ole käytetty jalostukseen eli vaikutus populaatioon olisi tähän asti ollut pyöreä nolla.

Lyhyesti vielä ENM- ja VWD-tutkimuksista. ENM-dna-testi on toistaiseksi markkeritesti, joka ei välttämättä ole lopullinen. Markkeritestin avulla voidaan sanoa, että koira on todennäköisesti kantaja tai todennäköisesti vapaa, mutta status ei siis ole aukoton. Testissä on hyvää se, että se on olemassa ja sillä todennäköisesti voidaan estää sairaiden pentujen syntyminen, sillä ENM-vapaalle koiralle ei voi nykyisen periytymismallikäsityksen mukaan syntyä sairaita pentuja. Veisinkö kuitenkaan markkeritestiä PEVISAan? En veisi ainakaan tässä vaiheessa, kun testitulosten mukaan vain hyvin pieni osa suomalaisista koirista on todettu kantajiksi. VWD on käytännössä rodusta kitketty, kiitos tehokkaan geenitestaamiseen perustuvan jalostuksen. Koska Suomessa asuvat koirat ovat kaikki VWD-vapaita, sairautta ei varmaan ole tarpeen vastustaa massiivisesti.

Yhdistyksemme tarkoituksena on edistää terveiden kooikerhondjien kasvatusta. Siksi on todella iso harmi, että rodun suurin kasvattaja Suomessa ei pääsääntöisesti lainkaan noudata vapaaehtoisuuteen perustuvaa perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustusohjelmaa. Onneksi kyse on yksittäisestä kasvattajasta siinä missä – uskaltaisin sanoa - kaikki muut kasvattajat ovat hyvin sitoutuneita noudattamaan ohjelmaa, vaikka se perustuukin suosituksiin. PEVISAn osalta tiedän, että osa yhdistyksen jäsenistä kannattaa kooikerhondjen liittämistä siihen ja osa vastustaa sitä. Osa puolestaan äänestäisi mieluiten tyhjää. Itse olen puntaroinut asiaa monelta kannalta ja jos PEVISAan lukuisten muiden rotujen tavoin lähdemme, pitäisin hyvänä, että ulkomaisille uroksille haettaisiin pysyvä poikkeuslupa PEVISA-määräyksistä. Mutta jatketaan keskustelua ainakin jalostusneuvottelussa Riihimäen ABCllä 30.11. klo 14. 

 

Merja Suomalainen
kooikerhondjien jalostustoimikunnan puheenjohtaja 26.9.2014