Lyhyesti muutamia ajankohtaisia asioita:

- Yhdistyksen vuosikokouspäätöksen mukaisesti edistämme roturisteytyksiä ja/tai rotuunottoja rodussamme. Esitys on toimitettu Spanieliliittoon ja Kennelliittoon. Nyt odottelemme kuulumisia.

- Jalostusuroslista on siirretty Google Driveen, jotta tietoja on helpompi päivittää. Samalla jalostusurossivulle on lisätty englanninkielinen aloitusviesti.

- Tuomarikoulutukseen Lahteen ke 22.5. tarvitaan näyttelykoiria. Koiran tulee olla tottunut tuomarin käsittelyyn. Ilmoittautumiset 5.5. mennessä Krisselle kristiina.oksa(at)gmail.com

Lisäksi pyyntö:

- Mikäli koirasi menehtyy, muistathan viedä kuolintiedot OmaKoiraan. Lisätietoja löytyy täältä

Kyselyn tavoitteena on kartoittaa parhaillaan jalostusiässä olevien kooikkerien käyttäytymistä. Kohderyhmä on valittu tällä tavalla, koska kahta vuotta nuorempien koirien käytös voi olla vielä vakiintumatonta ja toisaalta yli kahdeksanvuotiaat ovat osin jo ohittaneet jalostusiän. Vastausten perusteella pyritään saamaan aikaan kuvaus aikuisten kooikerhondjien rotutyypillisestä käytöksestä yhtälailla sekä kasvattajien että harrastajien hyödynnettäväksi.

Kooikerhondje on perusterve ja luonnollisesti lisääntyvä rotu. Se on terverakenteinen, eikä ulkonäössä ole liioiteltuja piirteitä. Kooikerhondje soveltuu sekä arkielämään että monipuoliseksi harrastuskaveriksi. Rotu ei ole hakeutunut PEVISAan, sillä jalostusohjeita lonkkien, polvien, silmien ja enm:n tutkimisen sekä näyttelykäyntien osalta noudatetaan todella hienosti. Pentumäärät ovat Suomessa maltillisia, eikä matadorijalostusta esiinny. Yhdistys tukee sekä MH-kuvauksia että nuorehkoina kuolleiden koirien ruumiinavauksia. Terveystietoja kirjataan Suomessa KoiraNetiin ja maailmanlaajuisesti kaikki kooikerhondjet kattavaan Clubregisteriin. Kaiken tämän mahdollistaa hyvä yhteistyö kasvattajien, harrastajien sekä jalostustoimikunnan välillä. Vaikuttaa erinomaiselta tilanteelta, eikö vaan? 

Kooikerhondjen geneettinen monimuotoisuus on kuitenkin vaarantunut. Sukupuuanalyysin avulla voidaan laskea, että kooikerhondje on perustettu 13 kantakoiran avulla. Alun perin rotuun otettuja koiria on ollut huomattavasti enemmän, mutta syystä tai toisesta nykyisistä sukupuista kantakoiria löytyy enää kolmetoista. Geenejä analysoimalla geenipooli on tätäkin suppeampi: Hollannissa tehdyn tutkimuksen mukaan FGS (Founder Genome Surviving) on rodulle 5,1 eli kantakoirista viisi on tänä päivänä jäljellä. Vastaavasti suomalaisille koirille tehdyssä DLA-monimuotoisuuskartoituksessa löytyi kahdeksan haplotyyppiä, mikä vastaa neljää heterotsygoottista yksilöä. Geenipoolin kapeneminen johtuu suljetusta populaatiosta, jossa rodun jalostaminen kohti haluttuja ominaisuuksia johtaa toisten koirien suosimiseen toisten koirien kustannuksella. 

Kooikerhondjeilla, kuten monilla muillakin koiraroduilla, geenipoolin karsiminen on altistanut koirat rotutyypillisille perinnöllisille sairauksille. Kooikerhondjeilla yksi hankalimmista sairauksista on polymyosiitti, joka tarkoittaa autoimmuuniperäistä monilihastulehdusta. Sairautta esiintyy usealla eri rodulla ja siitä on olemassa useita eri tyyppejä. Kooikerhondjen polymyosiitti ilmenee tyypillisesti ongelmina liikkumisessa tai nielun toiminnassa, jolloin ennuste usein on huono. Myosiitit ovat usein hitaasti eteneviä ja koiran tila voi kohentua levon avulla. Koska oireiden voimakkuus voi vaihdella, ne voivat lievinä jäädä omistajalta tyystin huomaamatta. Myös eläinlääkärien on valitettavan hankala tunnistaa harvinaista sairautta, joskin diagnoosi on mahdollinen CK- ja ASAT-veriarvojen sekä lihasbiopsian perusteella. Oireita voidaan lievittää kortisonilla, vaikkakaan kortisonihoito ei paranna sairautta.

Hollannissa on käynnissä geenitutkimus, josta toivotaan apua. Myös Suomesta lähetetään sairastuneista koirista näytteitä tutkimuskäyttöön. Yleensä sairastuneita on Suomessa 0-2 kappaletta vuodessa. Polymyosiitti ei autoimmuuniperäisyytensä vuoksi kuitenkaan ole helppo voitettava, sillä tutkimuksissa on todettu, että sekä periytyminen että sairastuminen ovat kaikkea muuta kuin suoraviivaisia. Koirat, jotka ovat geneettisesti sairaita, voivat elää sairastumatta koko elämänsä. Toisaalta sairauden geneettiset kantajat voivat sairastua. Näin ollen koiran pysyessä terveenä koko ikänsä, se voi olla polymyosiitin suhteen geneettisesti niin terve, kantaja kuin sairaskin. Vastaavasti koiran sairastuessa polymyosiittiin, se voi olla joko geneettisesti kantaja tai sairas. Polymyosiitin ilmeneminen on seurausta siitä, että geenipohja on vaarallisen kapea. Keväällä 2018 rodun jalostustoimikunta ottikin tehtäväkseen selvittää edellytyksiä roturisteytyksiin geenipohjan laajentamiseksi. 

Jalostustoimikunta selvitti halukkuutta roturisteytysprojektiin sekä kasvattajilta että harrastajilta. Huhtikuussa roturisteytyksistä keskusteltiin Facebookin rotupalstalla. Keskusteluun osallistui arviolta noin 30 henkilöä. Yhteenvetona voisi sanoa, että keskusteluun osallistuneet harrastajat kannattivat roturisteytyksiä, olivat valmiita ottamaan roturisteytyskoiran ja antamaan omia koiriaan roturisteytysprojektin käyttöön. Kasvattajille suunnattuun sähköpostikyselyyn saatiin vastauksia peräti 19 kasvattajalta, mikä on todella kattava osuus rodun kasvattajista. Yhdeksän kasvattajaa suhtautui risteytysprojektiin myönteisesti ja voisi kasvattaa roturisteytyskoiria, mikäli valitut rodut olisivat hyviä. Kaksi kasvattajaa oli varovaisen myönteisiä sillä edellytyksellä, että alkuperämaa tukee projektia. Neljä kasvattajaa ilmoitti, että ei halua osallistua roturisteytyksiin, minkä lisäksi neljällä kasvattajalla ei ole enää suunnitelmissa pentueita. Kasvattajat, jotka eivät kannattaneet projektia, toivoivat muun muassa, että jalostusmateriaalia saadaan lisää rodun kotimaasta ja että jalostuksessa suositaan harvinaisempia linjoja.  

Luonteen osalta esille nousivat samat teemat sekä harrastajien että kasvattajien palautteessa. Roturisteytysrotujen pitäisi olla avoimia, ystävällisiä, sosiaalisia, itsevarmoja, toimintakykyisiä ja älykkäitä. Terävyys, paineistuminen, herkkyys ja arkuus mainittiin piirteinä, joita risteytysroduissa ei saisi olla. Kasvattajakyselyssä roturisteytysrotujen suosikiksi nousi metsästyslinjainen cockerspanieli, jota ehdotti kahdeksan kasvattajaa. Toiseksi suosituimmaksi nousi villakoira kuudella äänellä. Tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa kannatti viisi, phalenea/perhoskoiraa neljä, bretonia kolme ja pientämünsterinseisojaa, walesinspringerspanielia ja markiesjea kaksi kasvattajaa. Lisäksi neljä muuta rotua saivat yksittäiset ehdotukset. 

Jalostustoimikunta on ollut yhteydessä Hollantiin asian tiimoilta. Vaikka keskustelut ovatkin olleet epävirallisia, on valitettavasti selvää, että VHNK suhtautuu roturisteytyksiin kielteisesti. Myös geenipohjan kapenemisesta Hollannissa syksyllä 2017 järjestetyssä kansainvälisessä rotuseminaarissa puhunut geneetikko on sittemmin esittänyt, että jalostukseen tulisi ensisijaisesti käyttää rodun nykyisiä koiria mahdollisimman laajasti siten, että yksittäisellä koiralla olisi vain yksi tai kaksi pentuetta koko koiran elinaikana. Suomen Spanieliliiton ja Suomen Kennelliiton lopulliset kannat selviävät puolestaan vasta siinä vaiheessa, jos Kooikerhondjeyhdistykseltä tulee virallinen esitys roturisteytysprojektista. Vaihtoehtoisena tienä rodun monimuotoisuuden turvaamiseen voisivat tulla kysymykseen rotuunotot alkuperämaasta tuotavista rekisteröimättömistä koirista, jotka Suomessa voitaisiin aikuisina ottaa rotuun Kennelliiton määrittelemän prosessin kautta. 

Kaiken kaikkiaan selvitys on nyt tehty ja seuraavassa vaiheessa tarvitaan siis vuosikokouksen päätös siitä, miten edetään. Jalostustoimikunta esittää Suomen Kooikerhondje ry:n vuosikokoukselle 16.3.2019 seuraavat vaihtoehdot populaation monimuotoisuuden turvaamiseksi ja polymyosiitin vastustamiseksi:

1) Esitetään Suomen Spanieliliitolle ja edelleen Suomen Kennelliitolle, että roturisteytyksiin ryhdytään.

2) Esitetään Suomen Spanieliliitolle ja edelleen Suomen Kennelliitolle, että rotuunotot sallitaan ja niihin kannustetaan.

3) Todetaan, että roturisteytyssselvitys ei anna aihetta jatkotoimenpiteisiin.

Tervetuloa vuosikokoukseen!

Jalostustoimikunnalle osoitetut jalostuskyselyt ovat tärkeä osa kooikerhondjien jalostusohjeista viestimistä. Jalostuskyselyn tekemällä kasvattaja voi varmistua siitä, että yhdistelmä täyttää rodun jalostusohjeiden vaatimukset. Jalostuksen tavoiteohjelman mukaisesti koirilla tulee astutushetkellä olla viralliset silmä-, polvi- ja lonkkatutkimustulokset kunnossa (ks. jalostusohjeet). Tärkeää on myös huomata, että enm-analyysituloksen saaminen Hollannista voi kestää jopa kuukausia.

Toimikunta kartoittaa koiranomistajan pyynnöstä KoiraNetin ja Clubregisterin perusteella sekä koiranomistajien toimikunnalle toimittamien muiden tietojen pohjalta suunnitellun yhdistelmän lähisuvun riskit lonkkavikojen, patellaluksaation, silmäsairauksien, enm:n, vwd:n, autoimmuunisairauksien kuten polymyosiitin, epilepsian, munuaisvikojen ja nikamamuutosten suhteen. Jalostuskyselyn vastauksena on, että yhdistelmä joko täyttää jalostuksen tavoiteohjelman vaatimukset tai ei täytä niitä joiltain osin. Jalostusneuvonta on maksutonta, eikä sen saaminen edellytä yhdistyksen jäsenyyttä.

Kasvatustyössä ei voi välttyä yllättäviltä käänteiltä. Joskus huolella valittu uros ei olekaan nartun mielestä se oikea tai uros ei astukaan. Joskus voi käydä myös niin, että koiranomistajien aikataulut eivät millään sovi yhteen. Lopputulos voi olla se, että varaurokseen turvautumisen jälkeen kartoitusta ei ole ehditty laatia ennen astutusta, sillä riskitietojen selvittäminen vie oman aikansa. Tällöin vastaukseen tulee merkintä, että kasvattaja ei ole tehnyt jalostustiedustelua ennen astutusta.

Toimikunta haluaa jatkossa panostaa siihen, että koiranomistajat tuntisivat riskitiedot koiristaan jo hyvissä ajoin ennen astutusta. Paras tilanne olisi, että jo jalostuskäyttöä harkitessaan sekä narttujen että urosten omistajat olisivat yhteydessä toimikuntaan omien koiriensa osalta, jolloin heillä olisi paremmat mahdollisuudet arvioida itse tulevien yhdistelmien yhteensopivuutta myös yllättävissä tilanteissa.

Jatkossa myöhässä tulleisiin kyselyihin ei tehdä sairauksien riskikartoitusta, vaan tarkistetaan yhdistelmän tavoiteohjelman mukaisuus ainoastaan pentuvälityksessä näkyvien terveystutkimustulosten osalta. Syksyn mittaan apuvälineeksi on tarkoitus laatia myös käyttäytymiskysely, jonka avulla toisaalta kuvataan rodun käyttäytymistä yleisesti ja toisaalta edesautetaan nartun ja uroksen omistajan välistä keskustelua.